Talven ja pakkasten astellessa alas laaksoomme tuli isolla miehellä tarve lämmitellä. Niinpä kaivettiin esiin muutama vuosi sitten koneella hurautettu täysvillainen, pitkä ja löysä pusero. Tuleepa mieleen palata taas pitkästä aikaa neulekoneiden pariin, ovat olleet muutaman vuoden säilössä. Kukat ja tekstit on tosin kirjottu ihan itse.
Huomaa hieno koirarivistö helmassa. Koirat eivät muistuta staffiamme, eivät tosin entisiä mäyräkoiriammekaan, koiria kuitenkin.
Villasukkia syntyy televisiota tuijotellessa. Tässä taas yhdet, JJn itse valitsemasta Seiskaveikasta tehdyt.
Ei kukkaa kommentoi. Mikä ettei? Nii kiirusta kaikil. Mihi on kiire? Hautaan me kaikki päästään hosumattakkii. No taas pääsin paasaamaan. Vetäydyn sohvan siimekseen ja jään ootteleen ajatuksii...
VastaaPoista