Tummamaija

Lapsenlapsi tuli yökylään mukanaan nukkekirja ja jo viikolla kangaskaupasta valitut nukentekoaineet. Iso osa löytyi tietysti kotoa, mutta oli mukava käydä valitsemassa esim. ihokangas. Eipä löytynyt halutunväristä vaaleaa eikä kelvannut toisen asiakkaan neuvo keittää valkoista kangasta teessä... mutta löytyipä hieno tumma kangas. Me tekisimmekin tumman nuken.

Aikaa kului ompelukoneen hyväksymiseen: "Minä en osaa nappikoneella ommella, kun koulussa on semmoinen pyöryläkone", oli ensikommentti. Eipä kulunut montakaan hetkeä, kun tyttö jo harjoitussurutteli siksakkia ja muita ommelkuvioita. Langan katkaisu oli erityisen mukavaa ja koneella peruuttaminenkin hienoa.

Lapsi oli jo kotona piirtänyt ja leikannut voipaperista kaavat. Sitä vain ihmettelimme, että kaavat olivat pienet ja ohjeessa kerrottiin nukesta tulevan puolimetrinen... Olikohan jossain kohtaa kerrottu, että kaavat pitöisi suurentaa? Emme löytäneet. Jään harmittelemaan nukkekirjan huonoa suomennosta muutenkin. Kun emme ohjeista saaneet tolkkua, kehittelimme kaiken itse. Tuli paljon hienompi.

Kaikkea emme ehtineet saamaan valmiiksi eli tekeminen jatkuu. Lapsi ompeli innoissaan nukelle navan, piirsi silmät, suut ja nenänreiät sekä surrutteli väliaikaiseksi vaatteeksi nukelle viitan tai ruokalapun. Ihailin hänen kekseliäisyyttään ja kokeilunhaluaan, ohjeilla emme tehnet mitään.

Minä ompelin nuken hahmon, lapsi täytti osat vanulla. Ompelin myös kultakengät ja pitsialushousut. Näine hyvineen lapsi lähti mollansa kanssa kotiin, minä lupasin täydentää vaatevarastoa.