Lapsenlapsi, se vanhempi - ja nyt jo pienempi perässä, koska haluaa tehdä kaiken, minkä isosiskokin - ihastui ikihyväksi itsetehtyihin nugeteihin. Kun isosisko hyppi ja hihkui kuullessaan isoäidin tuoneen nugetteja, pomppi pieni perässä minkä kerkisi. Kerroin sitten, että yllätysyllätys, eivät olekaan kaupan tiskiltä poimittuja, vaan juuri uunissa tehtyjä. Isosiskon ollessa koulussa ja pikkusiskon nukkuessa päiväunia oli aikaa tehdä:
-broilerinfileitä, mielellään isoja, jotka voi sitten leikata sopiviksi suupaloiksi (valmiit suikaleet ovat liian mössöä)
- turkkilaista tai muuta jogurttia
- tuc-keksejä
- suolaa ja muita mausteita maun mukaan
Pistä fileepalat marinoitumaan (tunniksi tai pitemmäksi tai lyhyemmäksi aikaa) turkkilaiseen jogurttiin. Silla aikaa voit hienontaa keksit kämmensyrjällä kahden talouspaperin välissä. Sitten vain kierittelet fileepalat hienossa keksijauheessa ja leivinpaperin päälle uunipellille 220 asteeseen. Kun nugetit ovat kauniin ruskeita, ota uunista.
Isosisko ihastui ja söi koko pellillisen, mitä nyt alle 2-vuotias pikkusisko vähän verotti. Kun äiti tuli kotiin, hän sai heti määräyksen mennä ostamaan lisää broilerinfileitä. Isosisko päätti tehdä seuraavat nugetit äidin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti