Olet varmasti kuullut tarinan naisesta, joka leikkasi aina pienen palasen paahtopaistin nurkasta ennen uunivuokaan laittamistaan. Ihmettelijöille hän vastasi, että äitinsäkin teki aina niin. Kun äidiltä tarkistettiin asiaa äiti kertoi hankkineensa aina samankokoisen paahtopaistin, jonka laittoi samaan pataan. Paisti oli joka kerran sen verran suuri, että se mahtui pataan vain, kun leikkasi pienen nurkan pois!!
Meidän paahtopaistimme oli juuri sopivan kokoinen uunivuokaan. Jos haluat tarkan ja huolellisen ohjeen paahtopaistiin ja marinointiin, tutustu Yhteishyvän 5.11 ruokalehteen. Meidän toteutuksemme meni suunnilleen näin:
- paistin pinta tohotettiin ruskeaksi - tohottimeksi kutsumme liekkihärveliä, joka on rautakaupasta ostettu, Stockmannilta saa hienomman näköisiä, mutta meidän punaisemme on oikein retro -
- paistopussiin tökättiin paitsi ruskistettu paisti myös soijaa, strohta ja taisi sinne lipsahtaa kahvilikööriäkin, kuivattua rakuunaa, pippuria
- sitten uuniin mietoon lämpöön - n. 150 astetta - ja lämpömittari kylkeen. Otimme pois, kun mittari näytti 65 astetta
- sitten paisti marinoitiin, vaikka olihan siellä jo kypsennysvaiheessa ollut yhtä ja toista Lisättiin kuitenkin suolaa, oliiviöljyä, mustaspippuria, hunajaa, valkosipulinkynsiä, timjamia, valkoista balsamicoa ja hieman lisää strohta
- paisti sai marinoitua seuraavaan päivään pussissa jääkaapissa
Kastikkeet
- marinointiliemestä syntyi melkein itsestään hieno ja tumman kiiltävä soosi, kun lisäsi hieman vettä ja hunajaa ja saosti maizenalla. Kastikkeen kiilto syntyi tietysti voinokareella.
- kylmä kapriskastike syntyi ranskankermasta, turkkilaisesta jugurtista, pienestä purkillisesta kapriksia, raastetusta piparjuuresta, suolasta, limepippurista, hunajasta
Paahtopaistia nautimme eilen keitetyistä perunoista tehdyn valkosipuliperunavuoan kanssa: perunoita, valkosipulia, omenaa, sipulia, suolaa, rakuunaa, ruokakermaa ja päälle juustoraastetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti